perjantai 29. marraskuuta 2013

Voihan ikäkriisi sentään


Mainitsin hieman ennen synttäreitäni, kuinka minulla on kauhea ikäkriisi. Noh, se tunne on onneksi jo mennyt ohi, mutta ajattelin silti hieman kertoa, miksi tällainen kriisi syntyi. Kesällä aloin potea kauheaa vanhenemiskriisiä. Katsoin viime kesän, eli 2012 kesän kuvia ja minusta alkoi tuntua, että näytän nykyään kauhean vanhentuneelta.

Kaiken pahan alku ja juuri...

Joka tapauksessa kun synttärini lähestyi ja tajusin että pian ykkönen muuttuu kakkoseksi, tuli sellainen olo että apua minä vanhenen! Tuntui, etten ole saavuttanut mitään ja kello vain käy. Kaverini kysyi minulta hyvin, että mitä sitten olisin halunnut saavuttaa? Siinä hyvä kysymys, johon en edes osannut vastata. Olisin siis halunnut saavuttaa jotain, mistä en itsekkään ollut varma. (Nyt tulee vähän tyhmä olo kun myönnän tämän)


No mutta jälkikäteen kun olen pohtinut, miksi vanheneminen aiheutti tuollaisen olon, keksin vastauksen. Ensinnäkin moni asia on muuttunut elämässäni lähiaikoina, eli sillä varmasti oli merkitystä. Toiseksi ja tärkein syy, on ne paineet, jotka tulevat ulkopuolelta. Tuntuu, että arvostetaan sitä, jos saavutat paljon ja mitä nuorempana saavutat kaiken, niin sitä parempi. Tuntuu, että kaikilla on kauhea kiire aikuistua ja päättää mitä haluaa elämältään. Tämän huomasin hyvin lukiossa, kun viimeisenä vuonna kaikki olettivat, että tiedät mihin kouluun haet ja mikä sinusta tulee isona.


Nyt kun ajattelen pikkukriisiäni, tajuan että olen ollut vähän hölmö. Eihän 20-vuotiaana voi olla varma siitä, mitä oikeasti haluaa elämältään. Myönnän tekeväni välillä hölmöjä ratkaisuja ja virheitä, mutta tiedän etten muuten oppisi ikinä mistään mitään. Mielestäni tärkeintä on nauttia siitä iästä, mikä tällä hetkellä on. Ihminen ei ikinä nuorene, mutta vanhenee ja mielestäni on tärkeää, että sen tekee arvokkaasti. Tällä hetkellä lisäksi ajattelen, että täytyy oppia nauttimaan hetkestä, eikä murehtia asioista joihin ei voi itse vaikuttaa.

20-vuotis syntymäpäivän aamuna

8 kommenttia:

  1. Ymmärrän ton tunteen ja juurikin noi ulkopuolelta tulevat paineet. Pitäisi vaan keskittyä kulkemaan omaa tietään ja eikä verrata itseään aina muihin. Mutta et todellakaan näytä ikäistäsi vanhemmalta :) Niin ja onneks olkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on ihan totta mitä sanoit! Välillä tuo on vain hieman vaikeaa muistaa:/ ja kiitos Emilia<3

      Poista
  2. Apua, kun ykkönen muuttuu kahdeksi. Nyt minä sen tajusin. Onneksi mun 20-vuotis synttäreihin on vielä jonkun aikaa (ensi vuonna maaliskuun lopulla). Oon kuitenkin jo kesästä asti stressanut sitä että mähän oon kohta kaksikymppinen. Stressaan edelleen mutta tekstisi luettuani tajusin että pitää muistaa elää hetkessä ja nauttia.:) Ihana postaus siis, kiitän tästä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opin sen että siitä on turhaa ja tyhmää stressata:) joten älä yhtään murehdi vanhenemista<3

      Poista

Kiitos kommentistasi!<3