perjantai 29. tammikuuta 2016

Olenko tyhmä vai miksi en opi?


Olen jo kauan halunnut kirjoittaa tästä aiheesta. Aihe on aina vaan jäänyt, mutta nyt vihdoin päätin, että on aikani kirjottaa aiheesta. Aiheenani on lukihäiriö ja sen vaikuttaminen opinnoissa sekä arjessa. Itselläni on siis lukihäiriö, joka diagnosoitiin lukiossa ollessani. Ennen kun tiesin koko lukihäiriöstä, ihmettelin usein miksen saa parempia numeroita, vaikka kuinka koittaisin lukea. Erityisesti kielet tuottivat hankaluuksia. Opein kyllä kaikki sanat, mutta jos piti muodostaa lauseita, olin ihan lirissä.

Kun minulla todettiin lukihäiriö, koin sen isona helpotuksena. Yhtäkkiä palaset loksahtivat paikoilleen, enkä enää ajatellut olevani vain tyhmä ja laiska. Ylioppilaskirjoituksiin sain pidennetyn ajan kokeen tekemiseen ja englanninkirjoituksissa sain pidempitaukoiset kuuntelut. Itselleni aika ei ollut ongelma, joten lisäaikaa en joutunut hyödyntämään. Koin silti kuuntelusta pidemmillä tauoilla olevan hyötyä.


Itselläni lukihäiriö vaikuttaa eniten opiskeluissa. Tenteissä usein koen hankalaksi asioiden yhdistämisen. Usein tämän vuoksi tenttini saattavatkin mennä melko huonosti. Humanistisella puolella ollessani, sain pidennetyn tenttiajan, mutta en hyödyntänyt sitä, sillä koin etten tarvitse lisäaikaa. Humanistisella puolella asiat olivat myös helpommin yhdistettävissä toisiinsa, eli en kokenut siellä suuria hankaluuksia. Esseitä kirjoittaessani lausejärjestys saattoi olla hieman outo, mutta sekin korjautuu suurimmaksi osaksi jo Wordin avulla. Nyt kauppakorkeakoulussa opiskellessa lukihäiriö vaikeuttaa opintoja aikalailla. Kielet ovat erityisen hankalia, jonka lisäksi esimerkiksi kirjanpito tuottaa hankaluuksia. Toiset opettajat ymmärtävät asian hyvin, kun taas toiset pitävät koko asiaa ihan hölynpölynä ja ajattelevat asioiden johtuvan vain laiskuudesta.


Arjessa lukihäiriönä lähinnä näkyy silloin, jos luen ääneen. Sanat menevät helposti sekaisin. Lisäksi lukiessa saatan lukea jonkun sanan väärin. Tästä hyvä esimerkki on se, että lähdin kaupasta ostamaan marinoitua kanaa. Lopulta tulin kotiin mandariinilla marinoidun kanan kanssa. Olin siis lukenut sanan mandariini sanaksi marinaadi. Hups! Toisaalta tällaiset kommellukset ovat ihan hauskojakin, eli eipä ne arkea haittaa.


Mielestäni lukihäiriö on melko yleinen asia, eikä se ole mikään kovin vakava juttu. Asia tulisi vain huomioida erityisesti opiskelussa, sillä lukihäiriö voi vaikuttaa hyvinkin paljon opinnoista suoriutumiseen. Itse olen kokenut diagnoosin vain helpotuksena, sillä se auttoi ymmärtämään, miksen aina opi asioita, vaikka kuinka lukisin.

10 kommenttia:

  1. Oot niin rohkee, kun otat tän puheeksi! <3 Mulla ei itelläni ole lukihäiriötä, mutta tunnen muutamia, joilla on. Tuntuu jotenkin hurjalta, että jotkut opettajat ei ota lukihäiriötä tosissaan! Hyvänen aika, ajattelisivat nyt vähän, akateemisesti koulutetut ihmiset! Oon törmännyt tohon aikasemminkin, että jotkut opettajat pitää erilaisia diagnooseja humpuukina, ja sellanen turhauttaa mua tosi paljon! Heh ':D

    Mut kirjotat kyllä tosi sujuvaa ja kaunista kieltä täällä blogissa lukihäiriöstä huolimatta! En pelkkien blogitekstien perusteella kyllä ois aavistanut! Kirjotat itse asiassa hurjan paljon parempaa kieltä ja paremmin jäsenneltyä tekstiä kuin valtaosa bloggaajista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jumpe mikä kommentti! Sait mulle ihan älyttömän hyvän mielen, kiitos siis siitä<3

      Akateemisesti koulutettu ei näköjään aina tarkoita sitä, että olisi inhimillinen ja pystyisi ymmärtämään kaikkia asioita monesta näkökulmasta:/ Lisäksi olen huomannut ettei akateemisesti korkeasti koulutetuilla ole aina edes niitä sosiaalisia taitoja, joita tarvittaisiin erityisesti opettamisessa:/

      Poista
  2. olipa hyvä postaus aiheesta!:) Mulla ihan sama juttu lukiossa todettiin vaikea lukihäiriö, itsekin koin sen helpotukseksi sillä varsinkin kielen opiskelu oli aina tuottanut mulle päänvaivaa vaikka kuinka yritin, mulla lukihäiriö näkyy myös ihan samalla lailla arjessa. Siksi blogikin on hyvä paikka harjoitella kirjoittamista, kun vaan joka päivä kirjoittaa niin siitä se paranee! Meillä koulussa onneksi hyvin opettajat ymmärtävät lukihäiriön kun lukevat esseita esim. eivätkä vähennä pisteitä jos lause rakenne onkin hieman väärin. Itse olisin vain toivonut että opettajat olisivat jo peruskoulussa kiinnittäneet asiaan huomiota niin kielten opiskelua olisi voitu miettiä alusta asti niin että opin varmasti. _Mutta eiköhän tulevaisuudessa näihin osata jo paremmin puuttua ja auttaa niitä ketkä lukihäiriöstä kärsii!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Se on ihan totta että kun joka päivä kirjoittaa, niin kyllä se paranee:) Onneksi teillä koulussa opettajat ymmärtävät asian hyvin:) Toivon myös, että tulevaisuudessa tällasiin asioihin osattaisiin puuttua aiemmin, jotta asia voitaisiin huomioida heti alusta lähtien:)

      Poista
  3. Mulla on myös lukihäiriö. Eniten mua haittaa, kun en osaa kirjoittaa ja vaikka kuinka yritän opetella niin tuntuu se koko ajan hankalalta. Välillä asia masennusta minua. Töissä muut oppivat uudet asiat kerralla ja meikäläisen tarvii käydä asiat ainakin kaksi kertaa läpi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti kirjottaminen helpoittuu ainakin vähäsen, kun vaan aktiivisesti jaksat yrittää:) Kannattaa kokeilla ääneen lukemista, kun lukee ääneen omia tekstejä, saattaa huomata herkemmin kirjoitusvirheet:)

      Poista
  4. Olipas rohkea teksti Sofia<3 Mun mielestä on tosi hyvä, etä oot saanut tietää tuommosesta, eikä tarvii enää soimata itteään :) Jotenki tosi typerää miten jotkut opettajat voi ajatella sen olevan vaan laiskuutta :|

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia<3 Se on kyllä melko typerää, miten toiset ajattelevat:/

      Poista
  5. Kanssasisko, täällä kirjoittaa myös yksi lukihäiriöinen :) Tosi hassua, sillä mullakin se menee niin ettei kirjoittaessa tule virheitä, se ei tosiaan edes näy tekstistäni. Mutta auta armias jos joudun lukemaan jotain ääneen ja varsinkin yleisön edessä:D Pitkiä sanoja minun on myös vaikea lukea.

    Ihana kun kirjoitit tästä aiheesta, tosi rohkeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sulle kanssasisko<3 Pitäisi varmaan vaan lukea jatkuvasti ääneen, jos se lähtisi sujumaan pikkuhiljaa:) Pitkät sanat ovat kyllä täyttä tuskaa! Varsinkin jos kyseessä on joku erikoisempi sivistyssana!
      Kiva kun pidit siitä, että kirjoitin aiheesta<3

      Poista

Kiitos kommentistasi!<3