maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kun maratonin viimeisillä kilometreillä täytyisi paahtaa täysillä


Tällä hetkellä opinnot alkavat omalta osaltani olemaan jo melko loppusuoralla. Ei pelkästään tämän vuoden osalta, vaan myös ihan kokonaisuudessa. Kuukausi pitäisi vielä jaksaa painaa täysillä, mutta tuntuu ettei motivaatiota löydy enää tarpeeksi. Tällä hetkellä opiskelen neljättä vuotta yliopistossa ja olen koko ajan opiskellut keskivertoa reippaampaa tahtia. Jaksot ovat olleet täynnä kursseja ja sen lisäksi olen aina haalinut vielä verkkokurssejakin. Olen siis koko opiskelujen ajan vetänyt sata lasissa eteenpäin. Lisäksi olen vielä käynyt töissä. Eli ainakaan ei ole tullut tylsää tai turhaa luppoaikaa.


Tällä hetkellä pakollisia kursseja puuttuu enää vain vähän ja täytyisi vielä pro gradu-tutkielmat tehdä. Tulen siis tekemään kaksi gradua, koska teen tällä hetkellä kahta maisterin tutkintoa. Toinen gradu on tällä hetkellä tekeillä ja toisen aloitan ensi syksynä. 



Tällä hetkellä alan huomaamaan, kuinka opinnot ovat todellakin loppusuoralla. Motivaatio on lähtenyt pikkuhiljaa hiipumaan. Todellisuudessa nyt olisi se hetki kun täytyisi saada motivaatio huippuunsa. Tällä hetkellä olen kokeillut vaikka mitä motivointikeinoja. Olen tehnyt listan puuttuvista tehtävistä ja olen koittanut tehdä suunnitelmallisesti puuttuvia hommia. Olen myös koittanut pitää sopivasti vapaata, jottei elämä täyttyisi pelkästä kiireestä. Tavoitteenani on se, että tässä kuussa tulisi suurin osa hommista hoidettua. Olen myös ajatellut, että ahkeroin nyt niin paljon, ettei kesällä tarvitsisi opiskella. 



Monia syitä olisi opiskella juuri tällä hetkellä motivoituneesti. Opinnot ovat melkein lopussa ja kohta ovat tutkinnot kourassa. Miksi motivaation tarvi tipahtaa siis juuri nyt!?! Uskon että suuri syy on se, kun on jo paljon tehnyt ja niin vähän jäljellä niin alkaa olemaan hieman kyllästynyt koko touhuun. Eipä tässä silti auta muu kuin itseään niskasta kiinni ottaminen. Täytyy miettiä hyvät porkkanat, että on joku todellinen syy valmistua. Tai muukin syy kuin tutkinto. 


Aloittaessani yliopistossa ihmettelin tyyppejä, joilla opinnot olivat kestäneet ties kuinka kauan. Nykyään en enää jaksa heitä ihmetellä, sillä ymmärrän asian niin hyvin. Reippainkin varmasti väsyy välillä ja viimeistään loppumetreillä kun pitäisi lähteä ottamaan loppukiriä. Tällä hetkellä eletään erityisesti tämän lukukauden osalta viimeisiä metrejä. Ehkä siksi se juuri nyt tuntuu siltä, kuin juoksisi polttavilla hiilillä ilman kenkiä. Pitäisi pystyä juoksemaan lujempaa, jotta selviäsi maaliin, mutta kun jalat ovat jo niin kipeät polttavista hiilistä. Viimeiset metrit ja sentit ennen maalia tulee olemaan täyttä tuskaa, mutta varmasti lopussa kiitos seisoo. Sekä kipeät jalat ja uupunut ihminen.

2 kommenttia:

  1. Ihana asu Sofia<3 Mä kyllä ihailen, et sulla on noin korkee työ-ja koulumotivaatio! Muista myös levätä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia<3 Tällä hetkellä se motivaatio on vähän kadoksissa, mutta eiköhän se vielä löydy! Ja lepoa en unohda<3

      Poista

Kiitos kommentistasi!<3