perjantai 1. heinäkuuta 2016

Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan publiikki


Perjantaina 17.6 eli viikkoa ennen juhannusta, juhlittiin filosofian maistereiksi valmistumista yliopiston järjestämässä publiikissa. Publiikki järjestettiin Turun vpk-talolla. Matkalla Porista Turkuun ei publiikki jännittänyt yhtään. Pieni jännitys syntyi vasta paikan päällä, hetki ennen h-hetkeä kun järjestyimme kulkuetta varten jonoon. Ennen tätä ei koko hommasta ollut minkäänlaista stressiä. Vielä edellisenä iltana en tiennyt miten laitan hiukset tai mitä laitan päälleni. Koitin etsiä kaupoista mekkoa ja edellisenä päivänä juoksin kaupoissa vielä kahdeksalta. Missään kaupassa ei ollut tilaisuuteen sopivaa mekkoa. Mikäli tilaisuuteen sopiva mekko löytyi, oli se liian mummomainen tai muuten vain kaikkea sellaista, joka ei minulle sovi. 


Publiikki oli tilaisuutena hyvin juhlava. Olin tyytyväinen ettei tilaisuudessa ollut liian pitkiä ja jaarittelevia puheita. Vihaan sellaisia tilaisuuksia, jossa joku kertoo melkein koko elämänkertansa ja puheessa ei ole päätä eikä häntää. Onneksi tuolla ei ollut sellaisia puheita. Tilaisuudessa jaettiin kaikille valmistuneille lahjana kirja. Tilaisuuden lopuksi tarjoiltiin vielä kuohuvat. 

Kuva lainattu täältä

Tilaisuuden jälkeen oli aika ihmeellinen fiilis! Monet ovat ihmetelleet että edes pääsin yliopistoon, useille taitaa olla myös järkytys että oikeasti valmistuin sieltä. Näille ihmisille tuli todellakin näytettyä, mihin sitä voi pystyä jos vain päättää niin.

Tietyllä tapaa on haikea olo, etten syksyllä enää palaa tuonne. Vaikka opinnot jatkuvatkin, on se silti eri juttu kun nyt keskityn vain kauppakorkeaan. Olen helpottunut siinä mielessä että opintoni tuolla loppuivat, sillä en oikein sopinut koulun muottiin. Tiedän etteivät kaikki professorit olleet kovin tyytyväisiä esseideni näkökulmiin ja aihevalintoihin. Lisäksi useat oppilaat olivat hieman erilaisia kuin minä. Onneksi silti opintojen parista löytyi niitä ihania ihmisiä, joiden kanssa olen täysin samalla aaltopituudella.


Tilaisuuden jälkeen oli haikean helpottunut olo. Se oli nyt siinä. Filosofian maisteriksi valmistuttiin monien mutkien kautta. Siellä minä olin muiden valmistuneiden kanssa! Ihanaa kun pystyin tekemään tämän!!

2 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon tuoreelle maisterille! Muistan itsekin kun kaksi vuotta sitten päätin opintoni ja kuinka haikea fiilis se silloin oli. Tiesin etten hetkeen tulisi ainakaan yliopistossa pyörähtämään ja samalla jotain suurta päättyisi elämässäni. Tottahan se oli, 18 vuoden opiskelu oli tullut päätökseen ja oli aika siirtyä työelämään. Opiskelu oli mukavaa, mutta on se myös mukavaa olla nyt työelämässä kun ei esimerkiksi tarvitse huolehtia rahasta enää kuin ennen. :)

    P.s. Kauniin puvun myös löysit itsellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Oli varmasti haikeaa siirtyä työelämään. Loppujen lopuksi opiskelu on niin iso asia, että tulee kokonainen elämänmuutos, kun opiskelut on opiskeltu! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!<3